22.4.2018

Luonto-Liiton Kevätpäivät Laitikkalassa

Teksti: Milla Aalto
Kuvat: Milla Aalto & Samu Sarasoja ym.

Tänä vuonna perinteisten Talvipäivien sijaan saatiinkin Kevätpäivät, kun Hämeen piiri pisti kemut pystyyn huhtikuun puolivälissä. Vaikka hämäläinen maalaismaisema nukkuikin yhä paikoin paksun lumipeitteen alla, tunnelma oli kuitenkin keväinen, sillä auringonpaiste lämmitti ja päivisin ulkona hengailtiin ilman takkeja, kukkia löytyi jo, ensimmäiset hyönteiset olivat liikkeellä ja Suomeen palanneita muuttolintuja havaittiin joukoittain.

Tapahtumapaikkana toimi Laitikkalan koulu Pälkäneellä. Leirikeskukseksi rempattu vanha koulurakennus tarjosi mainiot puitteet viikonlopun viettoon. Sisämajoitustilaa riitti, mutta osa porukasta yöpyi pihalla teltoissa ja riippumatoissa. Ulkona yönsä viettäneet saivat kuunnella lehtopöllöjen innokasta huhuilua, joka kantautui aivan pihapiiristä, ja laulujoutsenten huutelua kauempaa joelta.


Laitikkalan koulu.

Pihaan pystytettiin myös puolijoukkueteltta.

Meiltä Varsinais-Suomesta reissasi Kevätpäiville viiden hengen edustus. Kaikkiaan tapahtumaan osallistui kuutisenkymmentä henkilöä eri puolilta maata. Laitikkalaan saavuttiin perjantaina iltapuolella päivää. Ennen pimeän tuloa pidettiin ulkona tutustumispiiri sekä pelattiin rastirataleikkiä, jonka loppuratkaisuna selvisi - ei enempää eikä vähempää kuin - elämän tarkoitus. Se olikin pienoinen järkytys etenkin varsinaissuomalaisittain tarkasteltuna. Iltaohjelmaan sisältyi elokuvan katselua ja hengailua.

Rastiradalla väsättiin muun muassa maataidetta.

Lauantaiaamu starttasi kello kuudelta linturetkellä. Kymmenkunta retkeilijää lähti kiertelemään Laitikkalan kylämiljöötä ja havainnoimaan lintuja. Peipot, mustarastaat, punarinnat, tiaiset, keltasirkut ja varpuset pitivät konserttia. Töyhtöhyypät soidintelivat pelloilla. Joutsenet toitottivat. Joella kuhisi telkkiä ja sinisorsia. Pari metsävikloakin löytyi. Kyllönjoen vanhalla sillalla tuli vastaan kettu.

Kyläteiden kiertelyn jälkeen "oikaistiin" metsän läpi maantielle, sillä maantiesillalta oli parempi näkyvyys Pinteleelle ja sen rantapellot tiedettiin myös hyväksi lintupaikaksi. Rämpimisen jälkeen pysähdyttiin sillalle kiikaroimaan järvelle, mutta parhaat havainnot tehtiin taivaalta, kun ylitse vyöryi muuttavien hanhien ja joutsenten auroja.

Kevätpäivien aamuretkeilijöitä auringonnousun valossa.

Vesipääsky on hieno eläin. Tuli vaan mieleen. Ei me sitä havaittu.

Kiikarointia maantiesillalta.

Kevätpäivien lintuhavaintolista venyi.

Lauantain pääohjelma koostui työpajoista. Tarjolla oli niin reipasta ulkoilua kuin rauhallista sisäohjelmaakin. Tulenteko- ja hätämajoitetyöpajassa harjoiteltiin erilaisten majoitteiden rakentamista yksinkertaisista materiaaleista sekä tulentekotekniikoita perusteista vaikeampiin menetelmiin. Asahi-työpajassa saatiin kokeilla vetreyttävää ja rauhoittavaa terveysliikuntamuotoa. Seikkailutyöpajassa tutustuttiin seikkailukasvatuksen perusteisiin. Lempieläinmaalauksessa päästettiin luovuus valloilleen. Keskustelua ja pohdiskelua virittelivät puolestaan sukupuolisensitiivisyystyöpaja, workshop workshop ja metsäryhmän esittäytyminen.

Workshop workshopissa opeteltiin työpajamenetelmiä kuten Collegial Counselling -metodia.

Tulentekoa kipinäraudalla.

Lauantai-iltanakin katsottiin elokuvaa. Lisäksi kuultiin mielenkiintoinen esitelmä pyöräilyseikkailusta Aasiaan, eläydyttiin luonnonnostatusrummutukseen, pelattiin hauskaa lajibingoa, hengailtiin iltanuotiolla sekä tietysti saunottiin ja saatiin tietoa suomalaisista saunaperinteistä. Lauantain ohjelmaa sisältyi lisäksi Luonto-Liiton kunniamerkkien jako ja kakkukahvit. Ohjelmassa oli runsaasti aikaa myös vapaalle oleskelulle, jutustelulle, rentoutumiselle ja luonnon havainnoinnille.

Laitikkalan maisemia: näkymä Kyllönjoen vanhalta sillalta Pinteleen suuntaan.

Myös sunnuntaiaamulle järjestyi linturetki, mutta liikkeelle lähdettiin vähän myöhemmin, seitsemän jälkeen, ja hiukan pienemmällä porukalla. Viikonlopun lintuhavaintolista venyi edelleen. Harmaapäätikka huuteli jossain kylän liepeillä, joella uiskenteli pari isokoskeloita, soidintelevien töyhtöhyyppien määrä oli kasvanut, ja aamun äänimaisemaan oli liittynyt myös punakylkirastas.

Aamuretkeläisiä.

Siivoilun, pakkailun ja päätössanojen lisäksi sunnuntain ohjelmassa piti olla bussiretki kauempana Laitikkalasta sijaitsevalle suojelualueelle, mutta bussikuskin sairastumisen vuoksi retki peruuntui. Sen tilalle keskittiin kuitenkin oitis korvaavaa ohjelmaa: extempore-reissu läheiselle Rönnvikin viinitilalle sekä Kevätseuranta-retki Laitikkalan maisemissa.

Kevätseurannan ohella retkellä käytiin ihmettelemässä läheistä pientä suojelualuetta, joka osoittautuikin yllättäen pähkinäpensaslehdoksi. Kukkivia leskenlehtiä ja sinivuokkoja löydettiin, kekomuurahaiset, kimalaiset skeä neito- ja sitruunaperhoset olivat liikkeellä, muuttavia kurkia nähtiin, töyhtöhyypät pitivät hurjaa menoa pelloilla, ja pari joutsenta lensi myös läheltä yli. Kaukana pellolla liikuskeli kettu.

Kevätseurantaa.

Yllättävä pähkinäpensasesiintymä.

Sinivuokkojen joukosta löytyi ns. erilainen nuori.

Tapahtuman päätteeksi kisattiin vielä siitä, mikä piiri saisi järjestää seuraavan vuoden talvi- tai kevätpäivät. Meidän piirimme kutsuttiin hurjaan Linnunlaulukaraoke-battleen Uudenmaan piiriä vastaan. Eeppisen kisan päätteeksi talvipäivien kiertopysti siirtyi stadilaisille, mutta uhosimme vievämme sen ensi vuonna.

Perinteinen ryhmäkuva otettiin myös ennen kuin lähdettiin kotimatkalle.

Kiitos vielä Hämeen piirille hienoista Kevätpäivistä!