Harakkakallion Oravien keväthavaintoja

Kuulumisia Toivolan toimintakeskuksella toimivasta erityislasten ja -nuorten luontokerhosta

Teksti ja kuvat: Pirjo Salo

Toivolan toimintakeskuksen lasten- ja nuortenkerho Oravat on nyt kokoontunut luontokerhoilun merkeissä läpi kevätlukukauden. Olemme saaneet seurata toimintakeskuksen lähimetsän, Harakkakallion, muuttumista talvisen valkoisesta keväisen vihreäksi. Sama metsä näyttää näinä keväisinä päivinä aivan erilaiselta kuin talvisessa lumipuvussaan, myös metsän äänet ja tuoksut ovat toiset kuin talvella. Nyt siellä laulelee huilumaisesti mustarastas ja sepelkyyhky lennähtää ohi siivet komeasti läpsähdellen.

Linujen kiikarointia. Ainakin sepelkyyhkyjä nähtiin.

Mustikan kukat ovat kypsymässä. Silloin kimalaisten pörinä on hyvä merkki: saamme syksyllä herkutella mustikoilla. Kimalaisten tärkeänä tehtävänä on kukkien pölyttäminen. Paljon muurahaisiakin on jo liikkeellä. Ainakin kekomuurahaisia uurastaa jo isoin joukoin kevätpuuhissa. Kivien alta löysimme myös keltaisia muurahaisia, siloviholaisia, joiden ikävä puraisu on varmaan kaikille tuttu. Perhosista olemme nähneet sitruuna- ja nokkosperhosen, joten saimme täytettyä Kevätseuranta-lomaketta niidenkin osalta.

Ötökkäjahdissa.

Rohkea kerholainen ja kekomuurahainen.

Siloviholaisen puremaa emme halunneet.

Tarkkasilmäinen kerholainen löysi metsästä erikoisen havupuun. Sen neulaset ovat pehmeät ja pitkät - aivan kuin vappuhuiska, tuumittiin. Selvittelimme nimeä ja viimein määritimme sen siperialaiseksi sembramännyksi. Taitaa siis olla karkulainen jostain puutarhasta. Hyvin näyttää viihtyvän kallioisessa metsämaastossa sekin. Omaan lähimetsään kannattaakin mennä aina avoimin mielin, sillä joskus siellä saattaa tulla erikoisuuksiakin vastaan.

Sembramäntykö se tässä?

Siivoustalkoot Huvituksenpuistossa ja Harakkakalliolla

Tapahtumaraportti Toivolan toimintakeskuksella toimivan erityisnuorten metsäkerhon talkoopäivästä 2.5.2016

Teksti ja kuvat: Pirjo Salo

Toivolan toimintakeskuksen nuorten miesten metsäkerho on tutustunut lähimetsäänsä tammikuusta lähtien. Hiljalleen heräsi ajatus siivoustalkoista, kun lumien sulamisen myötä alkoi paljastua roskaa. Metsämiehet innostuivat ajatuksesta niin paljon, että päätimme samalla innolla siivota myös läheisen Harakkakallion metsän. Pitkin talvea keräilimme pikkupusseihin roskaa. Kauan odotettu talkoopäivämme oli viimein 2. toukokuuta. Saimme varattua Turun Kuntec-osastolta käyttöömme myös siivousvälineet - kiitos niistä!

Teimme metsämiesten kanssa Huvituksenpuistosta roskaraportin, josta näimme tarkasti mitä kaikkea roskaa metsästä löytyykään: lähinnä kaikenlaista paperi- ja pahvisilppua, juomatölkkejä, muovipusseja ja tupakantumppeja. Tupakantumpit ovat pitkäikäinen riesa luonnossa. Tumpin hajoaminen voi kestää jopa 12 vuotta, hajotessaan se levittää myrkyt ja kemikaalit ympäristöönsä. Tumpit myös kulkeutuvat viemäröintien ja sadevesien mukana järviin ja lopulta meriin, joissa ne aiheuttavat omat ongelmansa.

Toivolan metsämiehet roskaraportin teossa.

Roskaa Huvituksenpuistossa.

Talkoopäiväksi saimme aurinkoisen ilman ja muutaman ylimääräisen innokkaan siivoojan toimintakeskuksen asiakkaista. Aamupäivän ajan siivosimme Harakkakallion metsän ja iltapäiväksi siirryimme Huvituksenpuistoon. Ja tietysti hyvät talkookahvit oli tarjolla kaikille reippaille siivotussa metsässä.

Huvituksenpuiston siivousta.

Hyvillä työvälineillä homma sujuu.

Kahden metsän siivoussaldona saimme neljä jätesäkillistä roskaa. Toivolankadun paikalliset asukkaan koittavat pitää metsiään puhtaina, mutta jotain oli silti kertynyt. Kuitenkin on kiitettävää omatoimisuutta huolehtia lähimetsästään. Toimintakeskuksen väen mielestä päivä oli antoisa ja toi metsät taas astetta läheisemmiksi kerholaisille. ”Hyvää työtä!” tuumattiin.

Tornien taistoa aurinkoisessa säässä

Teksti: Silja Aalto
Kuvat: Antti Järvinen

Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piirin joukkue osallistui Tornien taistoon jälleen Kaarinasta, Piikkiönlahden tornilta käsin. Tänä vuonna sää oli aurinkoinen jo aamulla, ja yön viileys hälveni pian. Viisihenkinen joukkueemme havaitsi kilpailun aikana 61 lajia, eli sijoituimme noin puoleenväliin tuloslistaa. Kokkolassa ja Porissa olivat kisan voittoisimmat tornit, joissa havaittiin jopa 110 lajia.

Mahdollisesti harvinaisimmiksi havainnoiksemme jäivät lapasorsa ja kaulushaikara. Havaintolistalla oli pitkään mukana myös harmaasorsa, joita nähtiin pariskunta jo aamun ensimmäisellä tunnilla. Meitä alkoi kuitenkin epäilyttää, kun harmaasorsat olivat pysyneet yli viisi tuntia samassa kohdassa hievahtamattakaan. Aallokon ja valon voimistuessa keskipäivällä totesimme, että harmaasorsamme olivatkin selvästi houkutuslintuja. Niiden tarkoitusperää pesimäaikaan tällaisessa paikassa emme kuitenkaan käsittäneet.

Edellisiin vuosiin verrattuna lajilistaltamme jäi puuttumaan yllättävän paljon kahlaajia, sorsalintuja ja petolintuja. Hyvä sää selittää osaltaan sitä, ettei muuttajilla ollut tarvetta pysähtyä täälläpäin, joten pohjoisempien lajien vierailuita lahdella ei tällä kertaa nähty. Kauniin kesäisessä säässä oli kuitenkin mukava tarkkailla paikallisten lintujen kevätpuuhia.

Tornien taisto on BirdLife Suomen järjestämä vuosittainen leikkimielinen kilpailu, jossa etsitään Suomen parasta lintutornia. Joukkueet päivystävät valitsemallaan tornilla aamuviidestä kello yhteen iltapäivällä, ja yrittävät havaita mahdollisimman monta lintulajia.

Lisää tietoa kilpailusta löytyy BirdLifen sivuilta.

Sankka sumu hälveni lahdelta auringonnousun myötä.

Harmaahaikarat aamun punaisessa valossa. Ruovikon kätköistä kuului aamulla myös kaulushaikaran puhaltelu.

Kun jokainen lintulaji ratkaisee, myös arkipäiväisempiin lintuihin tulee kiinnitettyä tavallista enemmän huomiota. Harakka ja sinisorsa saatiin listaan helposti lahdelta, mutta varpusia jouduttiin etsimään putkella kaukaa asuinalueiden pensaista.

Normaalit sorsat.

Piikkiönlahdella yleinen pajusirkku oli äänessä koko aamun.

Isokoskelonaaraalle tuli kiire liittyä ohi lentävään koiraiden parveen.

Laulujoutsenpariskunta oli kevättunnelmissa.