26.2.2016

Löytöretkiä lähimetsään

Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piiri perusti vuoden alussa kaksi erityisryhmäkerhoa yhteistyössä Toivolan toimintakeskuksen kanssa. Noin 20–30-vuotiaille nuorille aikuisille suunnattu metsäkerho on kokoontunut nyt viikoittain tammikuusta lähtien. Olemme päässeet jo hyvin tutuiksi lähimetsämme Huvituksenpuiston kanssa.

Talven mittaan olemme tutkineet, löytyykö talvisesta metsästä mitään merkkejä elämästä. Ihmisten ja koirien jälkiä sieltä ainakin löytyy lähes joka kerta – ja onpa näkynyt myös jäniksen ja ketunkin jälkiä. Elämää siis on.

”Koivu”, tuumi metsäkerholainen.

Lintubongailupäivämme oli lumisateinen eikä sinä päivänä kuulunut kuin kaukaisia sirkutuksia. Muina kertoina olemme nähneet ja kuulleet pikkulintujen pyrähtelyjä ja iloisia lauluja, joita kevään edessä varmasti havainnoimme vieläkin enemmän.

Huvituksenpuiston maasto on melko kivikkoista. Se tuo omat haasteensa liikkumiseen, minkä kuitenkin olemme kokeneet hyväksi, sillä opimme kulkemaan erilaisissa maastoissa. Ihmeelliset kiviröykkiöt jaksavat ihastuttaa aina metsään mennessämme.

Lumisesta Huvituksenpuistosta löytyy myös kaariportti.

Valokuvaamme joka kerta kokoontuessamme saman paikan. Seuraamme kuvista, miten kevät etenee ja miten se muuttaa näkymää. Kuvauspaikaksi valikoitui kohta, jossa kasvaa kaksi koivua. Opimme, että koivu on Suomen kansallispuu. Koivulla on pitkät ja vahvat juuret, joilla se pystyy kiinnittymään tiukasti kasvualustaansa ja imemään vettä syvältä ja laajalta alueelta. Se onkin usein ensimmäisiä puita, jotka aloittavat kasvunsa vaikkapa metsäpalon jälkeen – ja olipa se yksi ensimmäisistä jääkaudenkin jälkeen. Jääkausi vilahtelee puheissamme muutenkin usein: Huvituksenpuisto on muistomerkki niiltä ajoilta mahtavine kivilohkareineen.


Kuvissa koivut, jotka kuvaamme joka kerta. Ensimmäinen kuva on otettu 18.1.2016 ja toinen 15.2.2016. Maisema alkaa selvästi muuttua.

Vihreää alkaa jo näkyä lumen alta: mustikanvarpuja, sammalia ja kevätpiipon lehtiä. Näkyipä viime kerralla jo metsämansikan ikivihreät lehdetkin. Kevät etenee hyvää vauhtia ja pian pääsemme aloittamaan Kevätseurantaa. Myös siivoustalkoot ovat edelleen mielessä, lumien alta alkaa löytyä ikäviä roskia. Odotamme vielä kevään etenemistä niin pääsemme tositoimiin.

Vihreää alkaa paljastua lumen alta: kallioimarretta, puolukanvarpuja ja sammaloituneita kiviä.

Metsäkerhon kokoontumiset on aina odotettu asia kaikille, se aloittaa viikon reippaasti ja iloisesti. Lähimetsistämme löytyy todellakin kaikkea oppimisen ja nauttimisen arvoista!