22.9.2015

Vasp mukana Lihattomassa lokakuussa

Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piirin lokakuu on täynnä kasvissyöntiaiheista ohjelmaa. Osallistumme Lihaton lokakuu -kampanjaan, jonka tarkoituksena on lopettaa tai vähentää merkittävästi lihansyöntiä kuukauden ajaksi.

Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piiri herättää eloon Lihattoman lokakuun kampanjablogin. Tänä vuonna julkaisemme blogissa kesän nuortenleiriltämme tuttuja reseptejä sekä aktiiviemme mietteitä kasvissyönnistä.

Perjantaina 2.10. järjestetään ruokasienikurssi, jossa etsitään ja tunnistetaan sieniä, kerätään talteen syksyn satoa ja kokataan yhdessä herkullisia ruokia metsäsienistä. Lue lisää nettisivuiltamme.

Loppukuusta järjestetään vegaanileivonnaisten kokkailua yhteistyössä Animalian kanssa. Tapahtumatiedot tarkentuvat myöhemmin. Seuraa tiedotusta.

Lihattoman lokakuun käynnisti tv-ohjelma Docaventures vuonna 2013. Kampanjaan on osallistunut kymmeniätuhansia ihmisiä. Seuraa kampanjaa Facebookissa.

16.9.2015

Reipasta Auton vapaapäivää!

Tiistaina 22.9. kannattaa jättää moottoriajoneuvot kotiin. Silloin vietetään nimittäin Auton vapaapäivää. Teemapäivä on osa kansainvälistä Liikkujan viikkoa, joka kannustaa ihmisiä miettimään liikkumisvalintojaan ja niiden vaikutuksia omaan terveyteen, rahankäyttöön, ympäristöön ja yhteiskuntaan. Liikkujan viikko käynnistyi tänään.

Varsinais-Suomessa Auton vapaapäivä näkyy monella tavalla, muun muassa somekampanjana, bussikonsertteina ja satulansuojatempauksena.

Turun Seudun musiikkilaitoksen oppilaat esiintyvät iltapäivän aikana bussilinjoilla 6, 7, 9 ja 301. Konserttien tarkemmat aikataulut päivittyvät tänne. Polkupyöriä, joita on parkkeerattu bussipysäkkien pyöräparkkeihin, huputetaan Valonian ja Turun seudun joukkoliikenne Fölin toimesta "Polkien bussipysäkille" -satulansuojilla.

Liikkujan viikon aikana julkisuuden henkilöt luopuvat autoista ja kokeilevat kestäviä liikkumisen muotoja. Se, keitä nämä henkilöt ovat, selviää seuraamalla #autonvapaapäivä-tunnistetta Facebookissa, Twitterissä ja Instagramissa. Kuka vain voi osallistua somessa Liikkujan viikkoon jakamalla kuvia ja kommentteja sosiaalisessa mediassa samaisella tunnisteella. Osallistujien kesken arvotaan Jopo50v-juhlamallin polkupyörä.

22.9. on myös Kilometrikisan viimeinen kisapäivä. Kilometrikisa on leikkimielinen pyöräilykilpailu, jossa osallistujat kirjaavat ylös polkupyöräiltyjä kilometrejä aikavälillä 1.5.-22.9. Myös Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piiri osallistuu kisaan vuosittain.

Katso video kestävän liikkumisen eduista.
Lue lisää Liikkujan viikosta.


11.9.2015

Keskikesän rauhaa ulkosaaristossa

Raportti Vaspin viikonloppuretkeltä Jurmoon ja Utöhön 31.7.-2.8.2015 

Teksti ja kuvat: Emma Hietaniemi, Milla Aalto, Mirelle Aalto

Piiriaktiivien yhteisestä toiveesta keskikesän fiilistelyretkemme kohteiksi valittiin Saaristomeren kansallispuiston kaukaisimmat saaret, Jurmo ja Utö, joiden luontoon tutustuimme tehokkaalla pikavisiitillä yhden viikonlopun aikana. Retkelle osallistui seitsemän nuorta. Matkaan lähdettiin perjantaina kello neljän jälkeen Turun linja-autoasemalta.

Jurmoon ja Utöhön liikennöivä yhteysalus m/s Eivor oli jo valmiina lähtöön Nauvon Pärnäsin lauttarannassa, kun nousimme bussin kyydistä. Leppoisan lämmin kesäsää teki matkustamisesta aluksen yläkannella mukavaa, joten siellä jaksettiinkin istuskella miltei koko matka lintuja kiikaroiden ja Saaristomeren kansallispuiston maisemista nauttien.

Ilta ulkosaaristossa
© Milla Aalto

Aurinko alkoi painua taivaanrantaan jo yhteysalusmatkan aikana värjäten horisonttiin asti ulottuvan avomeren kullalla ja vaaleanpunaisella. Kun Eivor jätti meidät illalla Jurmon satamaan, hehkui koko saari auringonlaskun väreissä. Rannassa uiskenteli lukuisia valkoposkihanhia. Metsäviklo huuteli jossain. Siinä oli tunnelma kohdillaan.

Jurmon satama ilta-auringossa
© Emma Hietaniemi

Ensimmäiseksi yöksi pystytimme telttamme Metsähallituksen ylläpitämälle leiripaikalle Moringharulle. Lukuisia muitakin telttailijoita oli jo leiriytyneenä samalle niemelle, mutta mahduimme onneksi vielä hyvin sekaan. Kohtasimme myös erään sattumalta samaan aikaan Jurmon-retkelle suunnanneen tutun luontoliittolaisen Uudenmaan piiristä.

Iltaruuan kokkailu nuotiopaikalla keskeytyi, kun huomasimme, miten hillittömän kauniiksi auringonlaskun viime hetken värit horisontissa olivat syventyneet, ja ryntäsimme ylös Moringharun kallioille katselemaan näytöstä. Tulenpunaisen sävyt haipuivat pikkuhiljaa violettiin ja lopulta saapui sinertävä hämärä. Samaan aikaan toisella suunnalla kirkas täysikuu nousi Jurmon nummien ylle.

Liekehtivä auringonlasku
© Emma Hietaniemi

Yöpuulle maltettiin kömpiä vasta, kun oli kunnolla pimeää, kuu oli kiipinyt korkealle taivaalle ja kadonnut pilvien sekaan, ja Utön majakan valo enää välähteli horisontissa.

Lauantaina ensimmäinen aamuherätys soi jo vähän ennen viittä, jotta halukkaat ehtisivät näkemään auringonnousun ja pääsisivät liikkeelle parhaaseen lintujentarkkailuaikaan. Aamunkoitto olikin ehkä - jos mahdollista - vielä kauniimpi kuin auringonlasku viime iltana. Taivas oli silkkaa kultaa ja Moringharun yllä näkyi sateenkaari.

Auringonnousun värejä sekä retkiporukkamme teltat Moringharulla
© Milla Aalto

Lauantain varhaisaamun ohjelmassa oli linturetki saaren länsipäähän, jonne meneminen on lintujen pesimärauhan takaamiseksi kielletty huhtikuun alusta heinäkuun loppuun, joten tänään sinne olikin kesän ensimmäinen vapaan pääsyn päivä. Samalla suunnalla kuljeskeli myös Uudenmaan piirin vahvistuksemme, joka suositteli suuntaamaan aivan niemen kärkeen bongaamaan isosirriä ja tundrakurmitsaa - ja sieltähän nämä hienot, kaukaa pohjoisen tundralta saapuneet muuttolinnut löytyivätkin kahlailemasta tylliparven joukosta. Myös muun muassa suosirrejä (tosin vain alpina-alalajia) hyöri niemellä lukuisia, ja rantaniittyä laidunsi joukko suurikokoista, pitkäkarvaista ylämaankarjaa. Juuri ennen paluuta leiripaikalle lopun retkiporukan herätystä ja toista aamiaista varten huomasin merellä aaltojen seasta kurkistelevan harmaahylkeen!

Näkymä Moringharulta
© Emma Hietaniemi

Kun koko retkiporukka oli jalkeilla, lähdettiin kiertämään saarta. Satamassa tutustuttiin Jurmon luontotalon näyttelyihin. Hyvä tovi vietetiin Högbergetillä, saaren korkeimmalla kalliolla, katsellen kauas sinisenä aaltoilevalle merelle ja ihaillen suurten merilokkien rauhallista lentoa.

Näkymä Högbergetiltä
© Milla Aalto

Suuntasimme kulkumme myös Jurmon kylälle, ihastelimme pientä kappelia ja hautausmaata sekä hellyytyimme kylän raitilla lepäilevien alpakoiden pienistä pörröisistä jälkeläisistä. Saaren omaleimaisten niittyjen ja ketojen kukkaloisto oli lumoavaa. Ilma oli lämmin, noin +15 asteinen, ja taivas miltei pilvetön, mutta tuuli oli koko päivän vähintään kohtalaista, ajoittain peräti navakkaa.

Pikkuiset alpakat päivälevolla
© Emma Hietaniemi

Palasimme laittamaan lounasta Moringharulle, purimme leirin ja suuntasimme takaisin satamaan kello neljään mennessä. Yhteysalus saapui hiukan etuajassa, joten saavutimme Utön, Suomen eteläisimmän asutun saaren, jo puoli kuudelta illalla.

Toinen yö oli määrä telttailla Utössä. Sotilasalueiden, tonttien, laitumien ja luonnonsuojelualueiden väliin jäävältä joutomaalta uskoimme kartan ja muiden retkeilijöiden kertomusten pohjalta päätellen löytävämme sopivasti joutomaata tilapäiseen leiriytymiseen jokamiehenoikeudella paikallisia häiritsemättä, mutta juteltuamme asiasta ohimennen yhteysaluksella saimme kuulla, etteivät paikalliset toivoisi retkeilijöiden telttailevan ollenkaan koko saarella ja että maanomistaja on halunnut kieltää leiriytymisen aiemmin käytössä olleella telttailupaikalla.

Vahinko oli kuitenkin jo tapahtunut, sillä olimme jo saaressa, eikä yhteysalus kulkisi takaisin ennen huomista. Kunpa saarelaisten kielteisyydestä retkeilijöitä kohtaan olisi tiedotettu vaikkapa Utön matkailusivuilla, niin olisimme etukäteen tienneet olla tulematta! Mutta nyt kun kerran olimme jo saapuneet, hipsimme vähin äänin kylän ulkopuolelle, etsimme kolmen teltan mentävän tasaisen kohdan pusikosta ja pyrimme leiriytymään mahdollisimman huomaamattomasti ja jälkiä jättämättä.

Illalla teimme vielä kierroksen saarella, katselimme auringonlaskua ja fiilistelimme, mutta olimme huolissamme, että paikalliset ärsyyntyisivät läsnäolostamme, joten pysyttelimme pääosin piilossa saaren asumattomassa päässä. Noutaessamme vettä rannasta astioiden tiskaamista varten pääsimme tarkkailemaan rantakivikon lomassa uiskentelevia hassuja pikku katkoja. Pieniä äyriäisiä oli niin paljon, ettei vettä meinannut ollenkaan saada ammennettua ilman, että muutama eksyi aina sekaan.

Ilta Utössä
© Emma Hietaniemi

Yön aikana tuuli voimistui niin, että teltassa nukkuminen alkoi tuntua aika jännittävältä. Ilmatieteenlaitoksen säähavaintojen mukaan tuulen nopeus oli kuitenkin kovimmillaankin vain 10 m/s, mutta teltasta käsin kuunneltuna se vaikutti paljon hurjemmalta

Sunnuntaiaamuna herättiin taas varhain katsomaan auringonnousua, mutta sen jälkeen ei kukaan jaksanut lähteä lintuja katsomaan, sillä yöllä telttakankaita paukuttanut tuuli oli haitannut nukkumista.

Aamunkoitto Utössä
© Milla Aalto

Leiri kuitenkin purettiin hyvissä ajoin aamulla ja lähdettiin jatkamaan saaren tutkimista. Nyt uskaltauduttiin myös takaisin kylälle ja ihastelemaan Utön kuuluisaa majakkaa.

Utön majakka
© Mirelle Aalto

Ennen yhteysaluksen lähtöä takaisin Nauvoon päin tehtiin ostoksia Utö Handelista, ihastuttavasta pikku putiikista Utön kylällä, sekä kokattiin lounasta rantakallioilla merimaisemasta nauttien.

Utön satamaa
© Emma Hietaniemi

Paluumatka Utöstä Pärnäsiin kesti viitisen tuntia, mutta maisemia ihastellessa, lintuja kiikaroidessa ja piirin tulevia retkiä juoniessa matka ei käynyt liian pitkästyttäväksi. Takana oli tunnelmallinen, kaunis ja hauska viikonloppu. Mielessä kehittyi jo suunnitelmia seuraavaalle retkelle Saaristomeren kansallispuistoon.

Ulkosaariston ulapalla
© Emma Hietaniemi

1.9.2015

Muoviton syyskuu

Syyskuun ekokampanjana vietetään Muovitonta syyskuuta. Kampanja haastaa nimensä mukaisesti vähentämään syntyvän muoviroskan määrää.

Teksti: Sofia Böling

Muovi on erityisen ongelmallinen materiaali merien kannalta. Ensimmäiseksi sopii mainita, että öljy on muovin raaka-aine. Öljyntuotanto kiihdyttää ilmastonmuutosta ja aiheuttaa riskin öljyonnettomuuksille.

Maailmassa tuotetaan yli 90 miljardia kiloa muovia vuodessa. Tästä määrästä noin 10% päätyy vesistöihin esimerkiksi teollisuuden päästöistä tai yhdyskuntajätevesistä. Osa mereen päätyneestä muovista painuu merien pohjaan ja loppu jää pinnalle kellumaan tai ajautuu rantoihin. (1)

Meressä oleva jäte vahingoittaa meressä eläviä eläimiä; roskat voivat aiheuttaa vammoja ja tukehtumiskuolemia tai eläimet voivat erehtyvä luulemaan jätettä ravinnoksi. Muovijäte ei sula eläinten elimistöissä vaan tukkii ruuansulatuskanavan ja täyttää mahalaukun aiheuttaen aliravitsemusta. Pohjalle jäänyttä muovia on mahdoton poistaa meristä aiheuttamatta eliöille vielä suurempaa vahinkoa. (2, 3)

Merivirtojen liikkeet keskittävät merien pinnalla olevaa roskaa jätepyörteiksi. Jätepyörteiden kokoa kuvaavat luvut ovat murheellisia: Pyörteissä on noin 3,5 miljoonaa tonnia muovia. Jätepyörteiden koko on kymmenkertaistunut joka vuosikymmen 1950-luvulta lähtien. Nykyään pyörteet kattavat jopa 40% Maapallon meripinta-alasta. (6)

Muovi hajoaa luonnossa äärettömän hitaasti. Vähitellen se pilkkoutuu pienemmiksi hiukkasiksi aaltojen liikkeen, hapettumisen ja auringon UV-säteilyn seurauksena. Näin syntyy mikroskooppisen pientä mikromuovia. Monet planktoneliöt eivät pysty erottelemaan tätä mikromuovia ravinnostaan vaan syövät sitä. Suomen ympäristökeskuksen tutkijat ovat saaneet näyttöä siitä, että muovi kertyy suurempiin eläimiin, kun ne syövät mikromuovia syöneitä pieniä eliöitä. (4, 6)

Mikromuovia ei päädy vesiin ainoastaan suuresta muoviroskasta irtoamalla. Pieniä muovirakeita löytyy myös lukuisista kosmetiikkatuotteista, kuten hammastahnasta, kuorintavoiteista ja shampoosta, ja nämä muovirakeet huuhtoutuvat jätevesien mukana vesistöihin. Mikromuovia on vaikea suodattaa pois jätevedestä, joten se päätyy sellaisenaan luonnonvesiin. Kosmetiikan ohella mikromuovipäästöjä syntyy kotitalouksissa pyykinpesun yhteydessä: kun peset polyesteripohjaista vaatetta, muovisia kuidunpalasia huuhtoutuu pesuveteen. (4, 5)

Osa muoveista on itsessään ympäristömyrkkyjä. Vaikka kaikki muovi ei olekaan ehdottoman myrkyllistä, muovin tekee haitalliseksi sen myrkkyjä keräävä ominaisuus: ympäröivän meriveden myrkyt tarttuvat muoviroskaan, jonka myrkkypitoisuudet voivat olla jopa miljoonakertaiset verrattuna ympäröivään meriveteen. (3, 5)

Yksittäisellä ihmisellä on useita keinoja vaikuttaa omalta osaltaan siihen, että muovia pääsee mereen mahdollisimman vähän. Tässä niistä muutamia:
  • Älä heitä roskia luontoon. Kierrätä jätteet asianmukaisesti.
  • Älä osta mikromuovia sisältävää kosmetiikkaa. Ympäristömerkeistä Joutsenmerkki on kieltänyt muovin käytön joutsenmerkityissä tuotteissa. Älypuhelimiin ladattavalla CosmEthics-sovelluksella voi tunnistaa muovia sisältävät tuotteet.
  • Allekirjoita vetoomus YK:n alaisen kansainvälisen muovisopimuksen aikaansaamiseksi.
  • Älä osta mitään turhaa.
  • Osta mahdollisimman vähän pakattuja tuotteita.
  • Älä osta pullotettua vettä.
  • Älä hanki turhia muovipusseja. Kangaskassien lisäksi on olemassa kestopusseja hedelmille. Muista, että kangaskassia on käytettävä useita kertoja, jotta sellaisen käyttö on ympäristöystävällisin valinta.
  • Haasta itsesi ja kaverisi mukaan Muovittoman syyskuun kampanjaan Facebookissa.

Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piiri osallistuu Muovittomaan syyskuuhun jakamalla aiheeseen liittyviä meemejä sosiaalisessa mediassa. Lisäksi suunnitteilla on Plastic Planet -elokuvailta.

Lähteet:
1. Wikipedia
2. Suomen YK-liitto
3. Biologian ja maantieteen opettajien liitto
4. Suomen ympäristökeskus
5. Tiedetuubi
6. Suomen YK-liitto
7. Joutsenmerkki